KT: Areksy -sirkus osa 5 ~ jokin odottaa meitä aina

Heipsan, kerrankin päästiin aloittamaan Areksyn viimeinen osa. Tähän toivon sitten kommentteja. Ja öh..  Areksya on ollut tosi kiva tehdä ja vaaikka on ärsyttävää tehä näitä postauksia miljoona tuntia niin kommentit on ollut kivoja aina ja antanut mua jatkamaan tätä nwn ♥

Osa 1
Osa 2
Osa 3
Osa 4

" Kiitos että kerroit noin paljon Violoasta.. En tiedä mitä sanoa. Menen pelastamaan Twylan.." kuiskaisin hiljaa, vaikka pääni löi tyhjää. En tiennyt mitään keinoa miten vain pelastaa Twyla ja että kaikki menisi taas niinkuin normaalistikkin.. " Tulen mukaasi. Vaikka minusta ei olisi mitään apua, haluan silti tämän Violoan aiheuttaman sotkun katoavan. Mutta haluan pelastaa muutkin esiintyjät.. Heitä ei voi jättää oman onnensa nojaan.. " Rochelle tokaisi hiljaa yllättävästi. Hyväksyin asian. Miksi jättäisin heidät? Heilläkin on varmasti ollut ihana elämä..

Lähdimme kävelemään sirkusta kohti. Vaikka kurkkuani alas viilsi pitkä viilto, nielaisin sen alas. Rochelle käveli hitaasti takanani. Häntäkin varmasti pelotti nähdä violoa pitkän ajan jälkeen..

Saavuimme sirkuksen luo. Paikka oli täysin samanlainen, paitsi esiintyjät seisoivat seinää vasten rivissä kuin nukkeina. Silmäni kohdistui Twylaan rivin sivussa, ja kuiskaisin Rochellelle heistä. Rochelle asteli hiljaa esiintyjien luo ja minä hänen perässään. Hän yritti avata esiintyjien nauhoja millä heitä ohjattiin ja saada ne jotenkin eloon. Kuulin hänen kuiskaisevan " en luovuta.. "  ja hän vain jatkoi yrittämistään, kuin mikään ei voisi estää häntä.

Mutta kävellessäni jähmettyneitä esiintyjiä kohti, huomasin Violoan istuvan jonkinlaisen mustan arkun reunassa katsoen tyhjyyteen. Askeleeni alkoi lähestymään Violoaa, tällä kertaa se ei ollut "outo tunne joka pakotti minut" vaan omasta käskystäni päässäni. En tiennyt mitä halusin Violoalle sanoa tai tehdä, mutta jalkani vain lähestyi häntä.

"Älä", Rochelle tuli eteeni kuiskaten. " Jos hän huomaa meidät.." heräsin järkeen ja käännyin pois. Ihan sekunnissa tajusin olevani siinä kaupungissa missä Violoa ja Rochelle olivat eläneet. Violoa oikeasti poltti koko kylän vain yhden epäelävän olennon takia.. Ymmärrän häntä. Mutta joskushan asioista pitäisi päästää irti.. Mutta se ääni. Kenen ääni se oli, joka puhui Violoalle ja sai hänet tekemään tämän kaiken. Jokin palapelin pala on jäänyt huomaamatta taas..

Astelin toisissa ajatuksissa esiintyjien luo. Miten voisimme auttaa heitä? Puhumalla? Miksi minua häiritsee niin hirveästi Violoa istumassa tuossa.. Hän häiritsee ajatuksiani. 

Näin esiintyjissä silti toivoa. Vaikka he seisoivat kuin patsaat katseet tyhjässä, heissä oli silti se pieni toivon pilkahdus. Pian Violoa onnistui sekoittamaan taas ajatukseni. Vilkaisin häntä vielä kerran..

 "Tyhjä..?" yllätyin kun käänsin katseeni takaisin reunalle. Violoa oli kadonnut istumasta. "Miten..?" Rochelle käänsi katseensa ja huomasi minun katsovan tyhjää, mustaa arkkua.
" Luulitteko pääsevänne noin vain, esiintyjijeni kanssa?"

 Violoa oli siirtynyt sirkuksensa puolelle katsomon penkeille. "Mukava nähdä sinua taas, Rochelle. Siitä on pitkä aika." hän sanoi alussa ja jatkoi puhumalla minulle. " Sara. Tiesin sinun palaavan, ettet vain pakenisi pelkurina ja jättäisi Twylaa tänne.. En nyt kuitenkaan voi päästää sinua ystäviesi kanssa kotiin, kun kerta olet täällä ja tervehdimme."

 "Kuten Rochelle varmasti kertoi sinulle kaiken minusta, tiedät mitä haluan. Lilithin murhaajan. "

Violoa henkäisi tyytyväisesti ja jatkoi: " Joten, jos kerrot huomiseen mennessä Lilithin murhaajan, saat koko sirkukseni ja Twylan. En enää koskaan vaivaisi päätäsi, vaan jäisin pois koko maailmasta. Minun kolme tehtävääni olisi suoritettu. Jos et suostu kertomaan tai muuta sellaista, saat lähteä ilman Twylaa normaaliin elämääsi, tai liittyä sirkukseeni. Sinä päätät. " Violoa lopetti ja antoi minulle aikaa ajatella.
En halua jättää Twylaa. Jos haluaisin, olisin jo paennut kauas ja eläisin normaalia elämää. Yksin. Jos liityn sirkukseen, en enää eläisi vaan tottelisin naruja jotka ohjaavat minua.. En tiedä miksi mietin edes muita vaihtoehtoja. Tietenkin jos-edes-yritän miettiä parhaani mukaan murhaajan. Mihin Violoa edes tarvitsee sitä tietoa..- Seis. Minä teen sen vaikka mikä minua estäisi. En luovuta.

Istuimme Rochellen kanssa penkeille, ja Violoa meni taas arkun luo. Pääni löi tyhjää enkä saanut minkään asian jäävän päähäni järkevästi jotta voisin edes miettiä jotain teoriaa.. Oliko tämä kaikki sotku syytäni? Olisiko pitänyt jättää Rochelle torniin, siellä hän ehkä viihtyisi paremmin kuin täällä.. 
 Kello tikitti ja pääni löi edelleen tyhjää. Halusin itkeä. Miksi juuri minä? Miksei joku joka löytäisi kaikki palapelin palat? 

 " Älä huoli. Keksit sen vielä. Uskon sinuun. Aloita alusta, käy kaikki läpi.. Menen nukkumaan, kello on paljon.." Rochelle sanoi ja haukotteli. Päätin itsekkin mennä nukkumaan ja jos hiljaisuudessa, pimeässä noudattaisin Rochellen neuvoa. Menin nukkumaan lattialle, sillä Rochelle oli varmasti istunut kauemmin kuin minä elänyt tornissaan, joten hän ansaitsisi nukkua penkillä.

  kaunein kuva ever
Maatessani kävin kaiken läpi, mietin vastauksen ja sain teorioita päähäni. Kukaan esiintyjistä se ei voinut olla. He eivät eläneet tuolloin ja Violoa kohtelisi häntä huonommin tai paremmin. Rochelle? Hän oli tuolloin parvekkeellaan, ja sitä ennen omassa kartanossaan. Sitä paitsi Rochelle ei pystyisi tehdä sitä edes niin nopeasti ja plussana, hän ei pystyisi. Jäljelle jää.. Ei kukaan? Tämä on turhauttavaa.. Nukahdan nopeasti. 
____________________________
 Tästä kohdasta lähtien Saran näkemykseltä kaikki lähtee pois, ja jatkamme tarinaa tapahtumana, eli pystytte näkemään heidän ajatuksensa, muttette nää tätä jonkun näkemyksenä.
____________________________ 

                                                                      *tik tok tik tok*

  * Violoa nukkuu *

"Violoa.. Olet pian valmis tehtävissäsi, mutta ehdin vielä estää sinut. Voit elää onnellisesti kanssani, etkä tarvitse ketään.. Et Rochellea, et ketään. Perustetaan yhdessä sirkus, jossa me olemme pääesiintyjiä. Kukaan ei voisi estää meitä.. "

" Ja olen suunnitellut tätä alusta asti. ", " et ehkä huomannut sitä.. "

" .. Mutta voin luvata, että olen odottanut kanssasi tätä." "Kun ystävystyit Rochellen kanssa.. En ollut iloinen. Tiesin että elävä ystävyys olisi voimakkaampaa. Sinä eräänä yönä, kun kaikki muuttui.. Tein suunnitelman. Olet kuunnellut minua loppuun asti. "

" Ja kerta kun nyt sen kaiken sain aikaan, kerättyäni haluamani.. Voimme elää onnellisina elämämme loppuun asti, tai sitten kun maailma loppuu. Olemmehan kuolemattomia.. Molemmat."

 " Ja tällä kuolleen kyyneleelläni.. Kaikki on täydellistä. "

Lilith otti käsiinsä tylpän, pienen puukon johon hän oli kastanut kyyneleensä. Hän kohdisti sen Rochellea kohti ja hymyili. Hänen kätensä läheni Rochellea ja niin hän iski yhdellä kertaa.

 Lilithin iskiessä Rochellea, Violoa oli ehtinyt Rochellen eteen ja tylppä pieni puukko oli Violoan rinnassa. Lilithin huomatessa että hän oli iskenyt puukkonsa Violoaan, hänen kädet alkoivat täristä enemmän ja enemmän.

 Hän perääntyi Violoasta. " Miten hän tiesi tästä.. " Lilith sanoi ääni väristen. "Epäelävät eivät nuku, Lilith" Violoa sanoi hiljaa. " Se sinunkin tulisi tietää. "

Lilithin perääntymisen aikana hänen kehonosansa alkoivat irrota toisistaan. Ilman Violoaa hän ei pystyisi elämään. Jos Violoa menehtyisi, Lilith ei eläisi.

                                                           Pian Lilith oli taas palasina.

" Vi.. Violoa?!" Rochelle huusi kyyneleissään huomatessaan Violoan rinnassa olevan puukon. Rochellen silmät vain pursuivat kyyneleistä täysin eikä hän enää pystynyt hallitsemaan itseään. " Violoa.." hän toisti hiljaa.

Sara heräsi Rochellen huutamiseen ja riensi Rochellen luo. Hän sekaantui tilaanteesta, muttei yhtä paljon kuin Rochelle. Esiintyjät heräsivät nukeista oikeaan elämään, muttei kuitenkaan olleet iloisia Violoan menehtymisestä.

                                                                                         * kuvan on tarkotus olla sumea ja epätarkka*
Lilithin kehonosat haudattiin tai hukutettiin eri puolille ympäristöä, jottei ne koskaan enää kasaantuisi yhteen.
" Lilith aiheutti kaiken. Hän purki itsensä  palasiksi jotta saisi Violoan sekaisin ja unohtamaan hetkeksi hänen ja Rochellen ystävyyden. Lilithin ääni johdatti Violoan aukiolle ja ohjasi Violoaa kuin omaa nukkeansa. Kun Violoa oli polttanut kylän, perustanut sirkuksen ja etsinyt minut eli Saran, Violoa antaisi vaihtoehtonsa minulle ja antaisi aamuun aikaa. Tänä yönä, Lilith kokoaisi itsensä kasaan mustasta arkusta ja valmisti ruumiinsa kuolleista tunteista myrkyn, joka tappaa olennon joka olisi kuolematon muuten. "

 " Lilith aikoi viedä Rochellen hengen tämän avulla jotta voisi elää Violoan kanssa ikuisesti yhdessä, ilman ketään tiellä. " "Violoa ei tiennyt mitään Lilithin juonesta. Mutta ennen menehtymistään hän kuuli tämän mitä Lilith puhui ja sai tietää kaiken mitä tarvitsi. " Sara kertoi jokaiselle selvennyksenä, ja hän sai vaihtokaupassaan Violoan kanssa mitä Violoa tahtoikin, ja mitä Sara sai.
                                                             " Violoa Areksyn muistolle "

 

KT: Areksy -sirkus osa 3 "Nukke"

Heipsansaa, vihdoinkin sitten Areksya monen vuoden viikon jälkeen. Nojooh, kuvia on ladattavana hirveästi joten eiköhän aloiteta..
Edelliseen osaan: tästä
Ensimmäiseen osaan: tästä

 Kuultuani tämän henkilön vieressäni sanovan nimensä ja koskettaneen minua olkapäästä, jäin paikalleni istumaan ja olin hieman peloissanikin.. Miksi hän palasi? Miten hän löysi minut?
" Pyyhi kyynelesi ja nouse", Violoa sanoi. "Voin viedä sinut sirkukselle lämpimään ja voit tutustua esiintyjiin"

Violoa oli paljon siistimpi ja hienomman näköinen, kuin näin hänet viimeksi siinä punaisessa huppuviitassa. Hänen silmänsä oli silmälapun alla, viimeksi se oli vain hiusten seassa. Mitähän hänen silmälleen oli tapahtunut?
Violoa ojensi kätensä minua kohti. Meinasin koskettaa häntä, mutta muistin pikaisesti luurankokäteni mikä oli tullut koskettaessani Violoaa. Pystyin hallita kosketukseni ja vetäisin käteni pois Violoasta.

"Pelkäätkö minua?" Violoa hymähti. "Tule vain, saat jäädä pidempääkin" Violoa sanoi iloisen omituisena.
Tuntui kun hän haluaisi minun jäävän sinne sirkukseen. Jokin vain toi sen ajatuksen mieleeni.

 Violoalla oli myös luurankojalka. Samanlainen kuin käteni. Miten hän sai sen? Kuka häntä kosketti, vai mitä sille tapahtui? Mitä Violoan iholle muutenkin tapahtui..?

" Tässä se nyt on! Areksy sirkukseni" Violoa huudahti iloisena.
Areksy? Taidan olla oikeilla jäljillä, vihdoin? Mutta sanoiko hän "sirkukseni"? Omistaako Violoa sirkuksen.. Hänen on oltava tirehtööri.. Pitää ottaa hänestä selvää, hän sai aikaan tämän kaiken aikaan.. Ehkä?

 Katselin ihmeissäni ympärilleni. Missä Twyla on? Olin poissa vain ehkä 10 minuuttia.. Seurasiko hän minua? Mutta olisin kuullut hänet ja nähnyt..
" Etsitkö jotain? Mene toki istumaan, haen esiityjät" Violoa sanoi ja lähti takahuoneeseen.

Istuuduin alas viereiselle penkille. Eihän täällä ollut edes erityisen lämmin.. 

 " Tässä he ovat; Toralei, Frankie, Jinafire ja Twyla. " Violoa sanoi.

"Twyla?! Mi-miten.." Olin sanaton.. En pystynyt sanoa muuta.. 10 minuutissa.. 

 Kyllä. Siinä seisoi Twyla. Tosin kauniimmissa vaatteissa, kauniimpi kampaus ja hän oli kauniimpi kuin ennen. 

 Yrittäessäni koskea Twylaa, hän tarttui kädestäni tiukasti. Näin hänen kasvoillaan tyhjyyden ja pienen pelon.. Hän ei ollut enää sama Twyla kenet tunsin.

Voi vammainen valaistus Twylalla oli myös käsissään jonkinlaiset narut millä sätkynukkea ohjataan. 

 Muutkin esiityjät vaikuttivat omituisilta. He olivat joko hirviöitä tai todella taitavasti maskeerattuja, itse veikkaisin maskeerattuja. Heillä oli jopa upeat taiteilijanimet. Tai siis, kuka nyt antaisi sellaisia nimiä oikeasti. Selviä taiteilijanimiä.

 "Meillä on tänään esitys", Violoa keskeytti ajatukseni ja ajoi minut takaisin istumaan. " Menkää valmistautumaan"

 Kiinnittäkää huomio vain käteen Violoa nosti kätensä ylös näyttääkseen jonkin merkin esiintyjille..

 ..Ja esiintyjät menivät takahuoneeseen. Minäkin siirryin takahuoneeseen, ja näin Twylan istumassa kauempana. Suuntasin hänen luo.

 "Twyla", kuiskasin. " Mitä tapahtui? Olet kuin uusi persoona. Pelaatko jotsin peliä jotta saisimme tietää enemmän tästä paikasta?" 
Twyla oli hetken hiljaa ja käänsi katseensa minuun.

 " Miksi edes kysyt? Minulla on täällä parempi olla. Ei toista aina etusijalla tai se joka pääsee aina rautalankaa vääntämällä. Täällä sinua ei ole. Saan tuntea itseni kauniiksi ja tärkeäksi " Twyla sanoi ja sulki suunsa hienopuheisesti. Hän käänsi minusta katseen pois ja oli hiljaa.
Vau, miten suuria sanoja hän sanoikaan. Ihan kuin hän olisi raapinut sydäntäni. Ei tuo todellakaan ollut Twylan tapaista. Miten hän pystyisi sanomaan noin.. Onko tuo hänen pimeän ja syvin tunteensa?

 " Tervetuloa Areksy -sirkukseen! Täällä te varmasti lumoudutte tunnelmaan! " Violoa aloitti show'n. Yleisö oli täynnä. Kuului kuiskintaa ja popcornit tuoksuivat.
Katselin showta teltan takaa.

 Toralei taiteili kauniisti, todella kauniisti trapetsilla. Ihan täydellisesti.

Frankie toimi taikurina ja hän tanssi myös. Se oli lumoavaa, täydellistä.

 Esiintyjien ulkonäkökin oli upea. Kaikilla oli upeat sirkusmeikit ja he olivat täysin virheettömiä.

Jinafire oli tulennielijä. Hän nieli tulta puhalsi kaiken näkymättömänä pois. Se oli kaunista. Esityksensä lopussa hän sai jotenkin aikaiseksi lohikäärmeen joka oli tehty tulesta lentämään taivaalle.

Viimeisenä tuli Twylan vuoro. Hän taiteili sätkynuken nauhoillaan ilmassa ja teki erilaisia liikkeitä. Miten hän osasi? 10 minuutissa noin hieno koreografia?

 Hänen ilmeensä oli sama kuin viimeksi sen näin, silloin vain tyhjyyttä ja pelkoa. Nytkin vain tyhjyyttä ja pelkoa. Mitä minun tulisi tehdä?

 

Mutta pian Twylan esityksen aikana huomasin Violoan olevan teltan takana. Hänen kätensä oli ylhäällä ja hän näytti ohjaavan jotain. Kun pääsin rytmiin Twylan ja Violoan käden kanssa, tajusin että Violoa ohjasi häntä?! Miten.. Tämä selittäisi sen, miten Twyla esiintyi niin upeasti lyhyessä ajassa oppimatta... Ohjasiko Violoa jokaista esiintyjää kuin omaa sätkynukkeaan? 

 Violoa pysytteli teltan takana ilman että kukaan huomasi häntä. Esiintyjät tulivat lavalle takaisin kiittämään hurrauksista ja taputuksista.
Vasta kun esiintyjät olivat poistuneet, Violoa tuli lavalle.

Nyt minä häivyn ennen kuin Violoa huomaa. En halua itsestäni samanlaista sätkynukkea. Haluan vain pelastaa Twylan.. Voi ei. Unohdin repussani olleen kaiken tämän ajan lippu, joka oli ihan varmasti Areksyn lippu.. Ja tämä sirkus oli se A R E K S Y - C I R C U S jonka kuulimme sen puhelinsoiton aikana.. Se sama musiikkikin soi täällä mikä soi puhelussa.. 
Siksikö Violoa tuli luokseni? Hän näki lipun repussani ja suuntasi luokseni? Tästä palapelistä puuttuu jokin pala.

 Oli ihanaa päästä kauas kaikesta hulinasta. Odotin päätyväni taas sinne ruumiinosien luo, mutta tällä kertaa sinne kohti mennessäni ympärilläni oli puita ja aurinko paistoi. Ihanan raikasta.

 Huomasin metsän lähellä paljon mustaa väriä. Hetken sitä ihmetellessäni tajusin sen olevan pieni torni joka oli omituisesti täynnä kankaita.
Pakko sanoa tähän väliin, että toivon teidän arvostavan näitä vikoja kuvia koska maa oli ihan läpimärkä missä tätä kuvasin, ja nuo kankaat ei sitten toki kastunut kokonaan kun otin ne pois xD

     Lähestyin tornia. 

 Järkytyin. Huomasin kankaiden takana olevan ihmishahmon, joka oli kiinni sätkynuken naruista katossa. Se istui lattialla ja katsoi tyhjyyteen liikahtamatta.
Raivasin kaikki mahdolliset kankaat tieltäni päästäkseni sen (tai ehkä hänen?) luo.

 Kosketin tätä olentoa. Se ei liikahtanutkaan. Näin silti sen silmissä pienen toivonpilkahduksen siitä, että tämä "nukke" olisikin elävä henkilö enkä olisi sörkkimässä mitään vanhaa nukkea..
Katsoin missä nukke oli kiinni, ja sen nauhat oli naulattu seinään kiinni koukun avulla. Mahdotonta aukaista. Jos irrottaisin nuken kädestä narun, saisin vedettyä sen irti tuolta ja voisin viedä nuken pois täältä pimeästä.

 "Hah, kerrankin tästä luurankokädestä on hyötyä!" tokaisin kun onnistuin irrottamaan luurankokädelläni toisen narun nuken käsistä. Vetäisin narun ylhäältä pois ja kannoin nuken pois tornista.

 Kun olimme kauempana tornista, huomasin että nukke oikeastaan jotenkin "heräsi" ja huomasin että se ei ollut enää se, vain hän. Hän sanoi nimensä olevan Rochelle. Hänen oli vaikea puhua kun hengitti kuin olisi ollut monta tuhatta vuotta hengittämättä.

 Rochelle kertoi olleensa joskus, kauan sitten Areksyn nukke. Jokaisen suosikki, hän oli näytellyt aidosti. 

 "Haluan tietää kaiken Violoasta ja Areksysta." sanoin hyvin varmana Rochellelle. Tiesin, että asia tulee selvittää.

Ensi osassa Violoan menneisyys


JEEEJEEEEJJEEE vihdoin tääkin on valmiina! Kesti muuten 2 iltaa 8)
.
Kuka on lempihahmonne tästä sarjasta? 
Kenestäköhän sain inspiraation Violoan asuun (kiinnittäkää huomio asusteisiin ja hiuksiin myös) ? 
Odotatteko seuraavaa osaa?

Kertokaa mielipiteitä ja muuta, kommentit ovat kivsuja ::3